Suomenajokoira ja muut SAJ:n rodut

Käyttötarkoitus

Suomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun ajometsästykseen. Kun koira on laskettu maastossa irti, sen tehtävä on etsiä riistan yöjälki, seurata sitä makuulle ja ajaa haukkuen riistaeläintä, kunnes metsästäjä kaataa riistan tai kutsuu koiran pois ajosta tai hukalta.


Aikaisemmin suomenajokoiraa on käytetty myös monien muiden riistaeläinten metsästykseen ja sen tiedetään ajaneen tai ajavan miltei kaikkea mahdollista riistaa, kuten sutta, supikoiraa, mäyrää, poroa, peuraa, valkohäntäpeuraa, metsäkaurista ja muita sorkkaeläimiä, näätää, kärppää, rottaa ja joitakin kotieläimiä, kuten kissaa ja lammasta. Monet pennut ja nuoret koirat ovat kiinnostuneita linturiistasta haukkuen lintujen jäljille ja ahdistaen niitä lentoon ja jopa ajaen niitä niiden lentäessä joitakin satoja metrejä. Jotkut koirat voivat haukkua lintua ja oravaa kuten pystykorvat. Jotkut taas noutavat ammutut vesilinnut vedestä ja tuovat pudotetut metsäkanalinnut isännälle. On koiria, jotka toimivat kuin kanakoirat ja koiria, jotka sekä ajavat että pysäyttävät hirviä ja antavat seisontahaukkua kuin hirvikoirat.

Suomenajokoira on siis perinnöllisesti ollut ja on vieläkin hyvin monipuolisesti riistaverinen rotu. Nykyisessä kannassa on perinnöllinen taipumus ajaa jänistä selvästi voimakkaimmin kehittynyt ja toisella sijalla on ketunajotaipumus.

Rakenteellistoiminnallinen tyyppi

Koiria on jalostettu tuhansia vuosia lähes yksinomaan niiden käyttötarkoituksen perusteella. Näin on aikojen kuluessa kutakin käyttötarkoitusta varten kehittynyt oma rakenteensa (ja luonteensa), joka parhaalla mahdollisella tavalla soveltuu juuri siihen tehtävään, jota varten kutakin koiraryhmää, rotua, on jalostettu. Me tunnemme nämä rakenteellistoiminnalliset tyypit ns. Roigin typologiana: esim. englanninbulldogin voima ja kävely, greyhoundin nopeus ja laukka, saksanpaimenkoiran kestävyys ja ravi.

Rakenteellistoiminnallisesti suomenajokoiraa voidaan pitää nopean ja kestävän välimuotona. Se tarvitsee siis sekä kohtuullista nopeutta, että erinomaista kestävyyttä, ja niinpä se liikkuukin ajossa sekä ravilla että laukalla.

Näyttelyissä ei ollenkaan arvostella rakenteellistoiminnallista tyyppiä, koska se on oikea rodun lähes kaikilla yksilöillä ja koska sillä on oleellinen yhteys rotutyyppiin, jolla taas on aivan keskeinen merkitys koiran näyttelyssä saamaan palkintosijaan.

Rotutyyppi

Professori Antti Tantun mukaan rotutyyppi muodostuu seuraavista viidestä komponentista:

1. koiran koko olemus ja ilme (erilainen sukupuolileima uroksilla ja nartuilla)

2. ulkomuodolliset piirteet

3. mittasuhteet

4. liikkeet ja liikehdintä

5. luonne.

Lisäksi Tanttu totesi, että paras tapa nähdä rotutyyppi on katsella koiraa 10 – 20 metrin päästä niin, että yksityis-kohdat jäävät havaitsematta.

Rotutyypillä on luonnollisestikin oleellisen keskeinen merkitys käyttöpuolelle ja siksi myös suuri merkitys ulkomuotoarvostelussa. Rotutyypin yllämainitut komponentit käsitellään erikseen jäljempänä.

Värit

Väreillä ei ole merkitystä käyttöpuolen kannalta. Jos halutaan saivarrella, voidaan sanoa, että valkoiset merkit näkyvät hyvin paljaalla maalla ja tummat värit lumella.

Rakenne

Yleissääntö ihanteellisesta rakenteesta voisi kuulua: kaikki ylimääräinen on tarpeetonta ja siten pahasta.

Lue lisää täältä.

Liikunta

Ajokoiran työ on ajaa, juosta; siksi liikunta ja liikkeet ovat keskeisen tärkeitä sen työssä. Koiralla on kolme tapaa liikkua: kävellä, ravata ja laukata. Ajokoira käyttää työssään tavallisesti ravia ja laukkaa, harvemmin kävelyä. Näyttelyissä tarkastellaan kävelyä ja ravia, mutta ei laukkaa. Käynti paljastaa erinomaisesti lantion rakenteen ja raajojen kulmaukset, asennon ja niiden kiinnitykset, ravi näiden lisäksi selän pitävyyden ja ennen kaikkea liikunnan helppouden, raskauden tai vaikeuden.

Kolme tärkeää lausetta liikunnan arvostelusta:

1) lopulliset johtopäätökset koiran rakenteesta näyttelyssä tulee tehdä vasta, kun koiran liikunta ja liikkeet on tutkittu;

2) liikkeet paljastavat ruumiinrakenteen mittasuhteet, suhteellisen kokonaisuuden ja yleisen harmonian tai näiden puutteen;

3) hyvin rakentunut koira ei voi seistä eikä liikkua huonosti.

 

Lopuksi

Ulkomuototuomaria sitovat monet määräykset, esimerkiksi: näyttelysäännöt, ulkomuototuomarin toimintaohje, rotumääritelmä, suomenajokoiran arvostelussa noudatettavat erikoisohjeet, ulkomuototuomarien neuvottelupäivien päätökset. Mutta jäljelle jää kuitenkin vielä monia asioita, joita ei ole mainittu näissä ohjeissa ja jotka jäävät tuomarin omaan harkintavaltaan. Koska suomenajokoira on pelkästään metsästyskoirarotu, on varmasti oikein, että tuomari tässä harkinnassaan ja kasvattaja omassa jalostustyössään pitävät niitä ulkomuoto-ominaisuuksia, joilla on arvoa käyttöpuolen kannalta, tärkeämpinä kuin niitä ominaisuuksia, joilla ei sitä ole.

Ja lopuksi: edellä ei ole käsitelty ollenkaan ajokoiran käyttöpuolta sinänsä, johon jalostuksen kuitenkin tulisi lähes yksinomaan perustua.