MITEN KOULUTAN AJOKOIRANI

ajokoiralogo

MITEN KOULUTAN AJOKOIRANI - JOHDATUS AJOKOIRAN KOULUTUKSEEN

Suomen Ajokoirajärjestö on julkaissut vuosien varrella Ajokoiramies-lehdessä ajokoiran pennun kouluttamisesta useita kirjoituksia, joiden sisältö pätee tänään samalla tavalla kuin vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Tässä siterataan näitä kirjoituksia mielestäni soveltuvin osin tähän jatkuvasti ajankohtaiseen aiheeseen. Tarkastelun lähtökohtana on, kun ajokoiran pentu otetaan kasvattajalta uuteen kotiin.

Heti, kun pentu - tietysti erinomaisen hyvistä vanhemmista - on saapunut uuteen kotiin, alkaa pennun kouluttaminen kotiväen mieluisaksi metsästyskaveriksi. Koulutuksen tarkoituksena on saada suomenajokoirasta kotioloissa siisti ja tottelevainen, näyttelykehässä rauhallisesti ja hyvin esiintyvä sekä harjoituksen avulla kehittää sen luontaisia metsästysominaisuuksia. Suomenajokoirasta on kouluttamalla mahdollisuus saada todella tottelevainen ja miellyttävä kaveri niin kotioloissa kuin metsästystilanteissakin. Varsinkin metsästyksessä on suuri etu, jos koira on hallittavissa kaikissa tilanteissa. Koulutusharjoitus tähtää siihen, että koira uskoo isännän olevan ainoan ja todellisen auktoriteetin. Ajokoira oppii, mitä isäntä sille opettaa.

Tässä kouluttaminen jaetaan seuraaviin vaiheisiin ja osa-alueisiin:

KOTIOLOT

Sopeutumiskoulutus
Siisteyskasvatus
Tottelevaisuuskoulutus
Totuttaminen taluttimeen

NÄYTTELYT

METSÄSTYS

Totuttaminen metsästysolosuhteisiin
Kytkemisen koulutus
Varsinainen metsästyskoulutus

SOPEUTUMINEN

Kun pentu tulee noin kahden kuukauden ikäisenä uuteen kotiin, on paras aika mukautumisessa ihmisen seuralaiseksi jo saavuttanut huippunsa. Seuraavan kuukauden aikana tämä perustavaa laatua oleva mukautuminen ja kyky siihen vähitellen heikkenee ja päättyy. Ellei pentu heti selvästi osoita luottamusta ja ystävällisyyttä myös uuden perheen jäsenille, on tehtävä kaikki mahdollinen asian pikaiseksi korjaamiseksi niissä rajoissa, joissa se vielä on mahdollista. Olkoonpa koira muilta ominaisuuksiltaan millainen tahansa, perusta koiranpidolle on poissa, ellei se ole isäntänsä ystävä ja päinvastoin.

Koiran käyttäytymistä ihmisen seuralaisena ohjaa sen laumavietti. Tältä perustalta pentu nopeasti ottaa uuden perheen omaksi laumakseen. Jotta tämä helpottuisi, on uuden lauman (perheen) jäsenten osoitettava sille myönteistä huomiota ja huolenpitoa. Vähintä on, että pennun kanssa ollaan ja sallitaan sen olla siellä, missä on ihmisiä. Ensimmäisinä päivinä pitää välttää jättämästä pentua yksin. On tärkeää antaa pennun tutustua myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin.

Pentu tarvitsee paljon unta ja sen on saatava myös rauhassa nukkua omalla paikallaan.

Siisteys

Perheenjäsenenä pennun on opittava monia tapoja, joita sen jäsenyys perheessä vaatii, mutta jotka ovat koiran kannalta luonnottomia, eivätkä siten sisälly sen perittyyn muistiin eli käyttäytymiskaavoihin. Nämä on opetettava yksitellen pennulle, mutta niitä ei saa vaatia itsestäänselvyyksinä, puhumattakaan, että niiden taitamattomuudesta rangaistaan ennen kuin vaadittu tapa on opittu.

Vieroitettu pentu on oppinut, että pesään ei ulosteta eikä virtsata. Sillä on kuitenkin luonnollinen pakko tehdä tarpeensa ja pentuna vielä monta kertaa päivässä. Vasta aikuisena koiralle tulee tarve tehdä se tiettyihin paikkoihin, jolloin se palvelee reviirikäyttäytymistä.

Huonesiisteyden opetuksessa on lähdettävä tältä pohjalta. Jos pentu on tilapäisesti ja suhteellisen lyhyen aikaa suljettu "pesäänsä", ei se ilman pakkoa tahri sitä. Muualle se tarpeen tullen voi suorittaa tekonsa. Tätä voi käyttää apuna opetuksessa. Opettamatonta pentua ei saa koskaan rangaista. Sen on ensin saatava oppia, mikä on sallittua. Vasta sen jälkeen, kun sillä on varma tieto luvallisesta paikasta, voidaan estää teko luvattomaan paikkaan. Ellei vahingon tapahtumista voida estää heti tarpeen teon alkaessa ja siirtää pentu sallittuun paikkaan, ei pentua pidä rangaista. Jälkeenpäin annettua rangaistusta pentu ei voi käsittää oikein.

Omalle ulosteelle ja virtsalle haiseva sallittu paikka helpottaa tyhjennystapahtuman alkuun lähtöä. Vastaavasti luvattomasta paikasta, esimerkiksi matosta, on hajut syytä poistaa mahdollisimman tarkasti.

Tottelevaisuus ja käytöstavat

Ensimmäiseksi opetetaan pentu tottumaan nimeensä ja tulemaan kutsuttaessa luokse. Kun se on oppinut tämän sisätiloissa, sama harjoitus toteutetaan ulkona. Hyvänä kiihokkeena käytetään pennulle mieluista makupalaa, kun se on noudattanut kutsua. Metsästystä ajatellen on pentu syytä totuttaa pilliin tai torveen. Parhaiten tässä onnistutaan, kun ruokintakutsuna annetaan pillillä luoksetulo-kutsu tai opetetaan pentu yhdistämään nämä äänet makupalaan. Jo kasvattaja voi luonansa opettaa pennut pillille ruokittaessa. Myöhemmin koira oppii yhdistämään nämä asiat ja tulee torven tai pillin kutsulla aina isäntänsä luokse myös metsällä. Pillin käyttö on todella tehokasta verrattuna huudettuihin luoksetulokutsuihin. Pöydät, sängyt, tuolit yms. ovat tavallisesti koirilta kiellettyä aluetta. Tämän opettaminen tulisi olla ehdotonta ja johdonmukaista. Ellei koira saa tulla kielletylle alueelle, sitä ei saa koskaan päästää sinne. Ehdottomasti asiassa ei saa koskaan tehdä poikkeusta. Tämän opetuksen antaminen tapahtuu poistamalla koira kielletystä paikasta heti. Ei hyväillen ja selitellen, vaan lujalla otteella ja samalla opettaen kielteisen komentosanan, jota aina käytetään estävänä ilmaisuna, sanomalla "EI" tai "HYI" tms. uhkaavalla äänellä. Äänenpainon ja teon on oltava selvästi kieltoa ilmaisevia ja lujia. Toisaalta pennulle on osoitettava sallittu paikka. Pennulle on myöskin annettava pureskeltavaksi ja leikittäväksi selvästi tunnistettavia sallittuja esineitä, joita sen luonnollisesti on aina saatava käsitellä. Tällä estetään mattojen, kenkien, tuolinjalkojen yms. pureskelu.

Totuttaminen taluttimeen

Tarhasta tai koirankytkimestä ei saa muodostua pennulle vankilaa. Pennulle tulee antaa tilaisuus liikkua vapaasti ulkona ja sisällä mahdollisimman paljon. Tällöin pentu voi purkaa tarmonsa oikealla tavalla. Sen kanssa tulee leikkiä paljon, jolloin apuna voidaan käyttää puruleluja ja palloja. Pennun hyppiminen ihmisiä vasten estetään ja puhutellaan ja käsitellään pentua siten, että sen kaikki jalat ovat maassa. Liikuntaan kuuluu myös pennun taluttaminen. Tämä tulee opettaa vaiheittain.

Ensimmäiseksi pentu totutetaan uuteen ympäristöön. Pennulle laitetaan panta kaulaan, mutta sitä ei vielä kytketä taluttimeen. Tottuminen pantaan tapahtuu sitä pikemmin ja kivuttomammin, mitä nuorempana pentu ensimmäisen pantansa saa. Pannan tulee olla kevyt ja sopivankokoinen. Pentu tottuu pantaan nopeammin, jos se on jatkuvasti kaulassa. Pantaan tottumisen jälkeen suoritetaan kytkeminen kevyeen taluttimeen. Aluksi pyritään liikkumaan pennun mielijohteiden mukaan ja tehdään varovasti ensimmäiset yritykset antaa taluttimesta ohjeita pennun kulkusuunnasta. Jos pentu laittaa "jarrut päälle", ei sitä saa taluttimella laahaten vetää. Liikkelle lähtö pitää saada tapahtumaan joko kutsumalla tai herättämällä muutoin pennun mielenkiinto haluttuun kulkusuuntaan. Tässä voi käyttää apuna myöskin makupaloja.

Alle kolmen kuukauden ikäisen pennun kuljettamista pitkiä matkoja kytkettynä on vältettävä. On pyrittävä käyttämään riittävän pitkää talutinta. Pennun annetaan käyttäytyä kohtalaisen vapaasti, sen annetaan vetää ja vaihtaa puolta taluttajaansa nähden. Kuristuspantaa ei nuorelle pennulle tule laittaa ja muutenkin pennun käsittely tulee tapahtua leikin varjolla.

Eläinsuojelulaissa on määrätty, että alle vuoden ikäistä koiraa saa vain tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä.

Näyttelyt

ajokoiralogo

Viralliseen näyttelyyn ajokoiran pentu pääsee 9 kk ikäisenä, mutta näyttelykehän ilmapiiriin voi tutustua jo 7 kk ikäisestä alkaen ns. pentuluokassa. Tämä luokka on epävirallinen. Ennen kuin koira viedään näyttelyyn, on sen valmentaminen aloitettava jo 3 - 5 kk ikäisenä. Pentu on totutettava muihin ihmisiin ja koiriin. Tämä tapahtuu erinomaisen hyvin, kun käy "turistina" koiranäyttelyalueella (rokotustodistus on oltava mukana). Vieraisiin ihmisiin pentu tottuu parhaiten, kun sitä talutetaan esimerkiksi kaupungin kaduilla tai maaseudulla kauppojen edustalla, missä liikkuu paljon ihmisiä. Pennulle on hyväksi, jos vieraat ihmiset puhuttelevat sitä.

Pentu on myös totutettava mittaukseen, joka aina näyttelyssä suoritetaan. Apuvälineenä tässä käy vaikkapa puukeppi. Mittauksia on tehtävä riittävän usein ja antaa myöskin vieraiden ihmisten tehdä se. Näyttelyssä koiralta tarkastetaan purenta, joten hampaiden katsomiseen pentu on totutettava. Koiran täytyy antaa vieraiden ihmisten katsoa suuhunsa.

Metsästys

Suomenajokoira on käyttökoira ja sen varsinainen "työmaa" on metsä. Tärkein vaihe ajokoiran kouluttamisessa on saada se metsällä kehittämään luontaisia ajotaipumuksiaan. Olkoon koira kuinka lahjakas tahansa, niin vasta riittävä harjoitus tuo nuo lahjat esiin. Voidaan sanoa, että keskinkertaisetkin lahjat omaava koira voi tulla täysin tyydyttäväksi käyttökoiraksi, kunhan se riittävän usein pääsee lahjojaan kehittämään.

Pentua voidaan ruveta tutustuttamaan tulevaan työympäristöönsä jo parin kuukauden vanhana. Kun se viedään metsään, on isännän syytä aluksi istahtaa kaikessa rauhassa sopivan aukealle paikalle ja antaa pennun tutustua lähiympäristöön. Useimmat pennut pysyvät aivan läheisyydessä uskaltautumatta kauas isäntänsä vierestä. Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää, ettei kuljeta liikaa eikä vaihdeta paikkaa pennun ollessa näkymättömissä. Puoli tuntia riittää mainiosti alkuvaiheessa. Vähitellen pidennetään käyntejä ja pentu menettää metsää kohtaan tuntemansa pelon.

Varsinaiset metsästysharjoitukset voidaan aloittaa noin puolen vuoden iässä. Pennun metsästysvaisto herää usein jo tässä iässä, vaikka poikkeuksia molempiin suuntiin on runsaasti. Kun odotettu hetki koittaa, jolloin pentu löytää ensimmäisen jäniksensä, ovat sen askeleet tulevassa työssään tavallisesti hyvin lyhyet. Heti ensimmäisen mutkan tapahduttua tulee isäntä mieleen ja pentu ryntää innoissaan kertomaan kummallisesta otuksesta, jota piti haukkuen ajaa takaa. Nyt on syytä viedä pentu nopeasti hukkapaikalle ja opettaa sille, että ajoa on jatkettava. Jatkuvasti näin tehden pentu vähitellen alkaa viipyä yhä kauemmin hukkapaikalla, jopa selvittääkin helpot hukat.

Tässä vaiheessa riittää, jos harjoitukset tapahtuvat pari kertaa viikossa, 2 - 3 tuntia kerrallaan. Pennun kasvu on vielä kesken, ja on suuri virhe rasittaa sitä liikaa. Moni varhaiskypsä pentu on pilattu liikaa ajattamalla.

Kun koira on noin puolitoistavuotias, voidaan katsoa sen olevan fyysisesti valmis, luusto on tarpeeksi vahva ja lihaksistokin kestää jo hyvin rasitusta. Jos se liikuntaharjoituksilla on saatu riittävän hyvään pohjakuntoon, voidaan harjoitukset aloittaa "täysin kierroksin" heti metsästyskauden alettua. Alkusyksyn lämpimät ilmat asettavat omat rajoituksensa harjoitusmatkojen pituuteen.

Alussa riittää kolme kertaa viikossa 4 - 5 tuntia kerrallaan. Ilmojen viilennyttyä voidaan aikaa lisätä. Tarkoituksena on saada koira sellaiseen kuntoon, että se syyskuun lopulla kykenee ajamaan kaksi pitkää ajoa päivässä. Tällöin voidaan koiralla jo aloittaa kilpaileminen ajokokeissa.

Kytkemisen koulutus

Perusta kytkemiselle metsällä luodaan jo pentuna tapahtuvan tottelevaisuusopetuksen yhteydessä. Kotona opittu kutsusta luoksetulo saattaa innokkaalta koiralta unohtua metsässä, jos kytkemistä ei harjoitella. Paras vaihe aloittaa opetus on ennen kuin pentu saa ensimmäiset jänisajot. Pentu kutsutaan joko pillillä tai torvella maastossa luokse ja kun se noudattaa kutsua, annetaan sille makupala ja hyvitellään. Tämän jälkeen annetaan pennun taas jatkaa maaston tutkimista. Sama toistetaan useita kertoja välillä kytkien koira.

Seuraavassa vaiheessa koira opetetaan tulemaan kutsumalla ajosta pois. Tämä onkin usein aika vaikeaa, sillä innokkaat koirat eivät mielellään jätä ajoa kesken. Yksi koettu hyvä keino on, kun koiralle ammutaan ensimmäinen jänis, mennään kaadolle ja koiran ollessa jo näköetäisyydellä, kutsutaan koira pillillä tai torvella luokse. Sama tehdään ajon aikana, mennään jäniksen kulkureitille ja kun koira on tulossa jälkiä pitkin ajaen, kutsutaan sitä näköetäisyydeltä luokse, kytketään koira ja annetaan sen hetken kuluttua jatkaa ajoa. Näin menetellen saadaan luottamus ja yhteistyö koiran ja kuljettajan välille syntymään kitkattomaksi eikä hankaluuksia jatkossakaan tule syntymään.

Koulutuksessa on huomioitava seuraavaa:

1. Totuta pentu pitkiinkin autokuljetuksiin.

2. Vie koira aina kytkettynä metsään.

3. Älä huuda usein koiralle, vaan kutsu pillillä tai torvella.

4. Ole kärsivällinen odottaessasi ajon alkua.

5. Ole kärsivällinen hukan aikana, vaikka se kestäisi pitkäänkin. On paljon kunniakkaampaa koiralle ja hyödyllisempää metsästäjälle, että koira selvittää pitkän hukan, kuin että se löytää uuden jäniksen.

6. Älä koskaan rasita nuorta koiraa liikaa.

7. Älä jätä koiraasi yksin metsään.

8. Älä anna koirasi metsästää vapaana ilman valvontaasi.

9. Jos koira tulee luoksesi, kun ruokailet metsässä, älä anna sille ruokaa, vaan innosta se lähtemään uudestaan liikkeelle.

10. Nuoren koiran kehitystä saattaa auttaa, jos ammut alkuvaiheessa pari jänistä sen ajosta. Muuten vältä ampumista, vaan anna koirasi ajaa niin kauan kun se pystyy.

11. Kytke aina koira kaadolla.

12. Älä ajata koiraasi pimeässä, koska loukkaantumisen vaara on suuri.

13. Valitse harjoitusmaastoksi sellainen, jossa koira tottuu ajamaan metsäteillä. Tiehukan selvittelyssä auta koiraasi.

14. Totuta koirasi ajamaan kaikenlaisissa sää- ja keliolosuhteissa.

15. Älä harjoita koiraasi aina samassa maastossa, vaan vaihda maastoa usein.

16. Kouluta koirasi olemaan ajamatta sorkkaeläintä.

17. Muista, että koirasi tarvitsee harjoitus- ja metsästyskauden aikana runsaasti ravitsevaa ruokaa.

18. Älä ammu ajokoiralta koskaan lintua.

Edellä on pyritty antamaan yleiset suuntaviivat suomenajokoiran kouluttamiseksi tottelevaiseksi ja hyväksi käyttökoiraksi. Lopputulos vaihtelee varmasti riippuen ratkaisevasti koiran perinnökseen saamista lahjoista. Jos koiralla on rasituksenaan kielteisiä ominaisuuksia, kuten löysyys ja innon puute, ei paraskaan koulutus kykene poistamaan näitä virheitä, kun taas keskinkertaiset lahjat omaava koira voi tulla täysin tyydyttäväksi käyttökoiraksi järkevän harjoituksen avulla.

Koiranomistajan työolot ja metsästysmaiden sijainti asettavat omat rajoituksensa harjoitusohjelman toteuttamiselle. Voimme kuitenkin todeta, että ilman harjoitusta ei lahjakaskaan koira tule siksi miellyttäväksi käyttökoiraksi, jota metsästyskaveristamme odotamme.

MUISTISÄÄNTÖJÄ KOIRAN TOTTELEVAISUUSKOULUTUSTA VARTEN

1. Koira ei ymmärrä, mitä sille sanot. Se, mikä sinulle on kieltä, on koiralle merkkejä.

2. Koulutus on yhteistyötä - ei kaksintaistelua. Molempien tulee toimia yhdessä, mutta toisen tulee päättää. Pidä huoli siitä, että se olet sinä.

3. Koira ei osaa uhmata käskyjäsi. Se ei ole joko ymmärtänyt sinua tai sitten se ei välitä siitä, mitä sanot. Kumman virhe?

4. Ole johdonmukainen. Älä koskaan anna käskyä, jos et huolehdi siitä, että sitä noudatetaan.

5. Erota opetus- ja tottelemisvaiheet. Opetusvaihe on se, jolloin sinun velvollisuutenasi on opettaa, houkutella koira toimimaan oikein. Tottelemisvaiheessa on koiran "velvollisuus" tehdä, mitä käsket.

6. Koira on tunnetusti hyvin oppivainen. Siksi sinun on johdonmukaisesti lisättävä opetuksen vaativuutta, jotta harjoitus olisi koirasta kiinnostavaa ja merkityksellistä.

7. Koira ei muistele tapahtuneita. Siksi kiitoksen ja virheiden oikaisujen tulee tapahtua samassa silmänräpäyksessä kuin teko, josta koiraa palkitaan tai oikaistaan.

8. Se, miten kiität tai oikaiset koiraa, on merkityksetöntä. Vain sen teho on tärkeää.

9. Hyvä koiranomistaja antaa koiralleen rakkautta, turvallisuutta ja luottamusta.

10. Jotta voi osoittaa luottamusta, täytyy molempien osapuolien luottaa toisiinsa. Opeta koiralle aina, miten sinä haluat asiat tehtävän. Anna sitten koiralle mahdollisuus osoittaa, että se on ymmärtänyt.

11. Jos et luota koiraasi, et voi pyytää, että koirasi luottaisi sinuun.

12. Koiran lyöminen osoittaa raakuutta. Koiran ravistaminen niskasta tai pannasta ja hihnasta on vallankäyttöä.

13. Älä käytä valtaasi väärin.

14. Älä vaadi koiralta enempää kuin itseltäsikään.

Tracker Retkitukku Bestin

Suomen Ajokoirajärjestö | Uusikatu 57 - 59 | 90120 OULU | Puh. 044 311 0330 | Sähköposti

Webdesign © IT-Parkki